Ajatuksia

Keitä te olette? Kuka minä olen?

2008-08-21T02:46:00+03:00

lukaisin tuossa läpi blogini ensimmäisen tekstin blogin sisällöstä ja sen nimestä..

suosittelen lukemaan tuon ennen kuin jatkat eteenpäin
http://mikael79.vuodatus.net/blog/385518

eli minulle tuli tuosta fiilis etten ole tuossa viellä sanonut kaikkea, ja jotain jäi puuttumaan.. nimittäin itsestä luopuminen.

Kuten tuossa aikaisemmin selitin, että ajattelemme olevamme kasa erilaisia piirteitä ja luomme näistä piirteistä itsemme tai niinsanotusti minäkuvamme, ja samastumalla tuohon minäkuvaan muutumme sen vangeiksi.. Jonka jälkeen voimme vakuuttaa itsellemme, että olemme hyviä/huonoja, tyhmiä/fiksuja antaen myös muille valtaa sanoa millaisia olemme...

Ja jos voimme huonosti huononminäkuvan takia menemme psykologille, joka kehoittaa kiinnittämään huomiota positiivisiin asioihin ja näin parantamaan kuvaa itsestämme kunnes se taas huononee, joko oman negatiivisen havainnoinnin seurauksena tai muiden sanomisten.. Voimme tietysti myös kehittää yltiöpositiivisen minäkuvan ja kadottaa todellisuudentajun... Todellisuudentaju on vaarassa myös äärimmäisen negatiivisen minäkuvan kohdalla, jolloin mieli voi kieltää negatiivisina pidettyjen asioiden olemassaolon ja jälleen kadottaa todellisuudentajun..

Huomannette oravanpyörän.. tai noidankehän..

Entäpä jos annatte tuon minäkuvan mennä ja lakkaatte määrittelemästä itseänne?
Oletteko surullisempia?
onnellisempia?
vai voisiko mielenne olla tyynempi ja rauhallisempi ilman sitä?

Ajattelkaapa sitä, kun toinen sanoo teistä jotain loukkaavaa, mutta sen sijaan että loukkaantuisitte sanotusta.. sanoma ei vaikutakaan minäkuvaanne, koska ymmärrätte sen että se kohdistuu hänen mielikuvaansa teistä, mutta loukkaa kuitenkin minäkuvaanne teidän itsenne sijasta.. Samalla myös tiedostatte paremmin muiden sanomisen motiivit, koska ette enää keskity siihen miten sanottu asia loukkasi teitä..

Jos haluat olla vapaa.. vapauta itsesi itsestäsi...

Oletko sinä heikoinlenkki?

2008-01-27T12:19:00+02:00

Pehmeät ihmiset kovilla arvoilla kasvattamassa niskaansa kaatuvaa yhteiskuntaa..

Tai jotenkin tuohon suuntaan. Moni ihminen on nykyään masentunut syystä tai toisesta, ja monet pohtivat miksi?

Todennäköisesti he tuntevat jo miten seinät kaatuvat heidän päällensä markkinavoimien jyllätessä armottomalla tehokkuusvaatimuksella kilpaillen itsensä kanssa turhasta unelmasta, henkilökohtaisesta rikkaudesta.

Sinun pitää olla voittajien joukossa välttääksesi kilpailun tuoman tuomion... Moni ei sitä jaksa.

Nuo ovat "heijastuksia" ns. kovista arvoista oikealla olevien mielipiteistä, joista lait hitaan päätösprosessin luomina syntyvät. Me emme kuitenkaan elä suoraan näiden lakien kanssa, vaan arvojemme kanssa.

Näiden arvojen pohjalta sinuakin sanotaan heikoimmaksilenkiksi, jollet sysää sitä kunniaa jonkun muun harteille..

Kehä kiristyy oletko valmis kilpailemaan?

Romanttinen ”rakkaus” sellaisena kuin sen näen

2008-01-07T12:15:00+02:00

lyhyt alkupuhe

Eli alkuun kait voinen sanoa että mietin sitä että tässäkään jutussa kysymys tuskin on mustavalkoinen, jossa voisi sanoa että asia on hyvä tai paha. Vaan pikemminkin sillä on piirteensä suuntaan ja toiseen, joiden kanssa pitäisi oppia elämään ja olemaan niin kuin muidenkin elämään vaikuttavien asioiden. Luetellakseni hyviä ja huonoja puolia ovat niin onnellisuuden tunne kuin lämmön ja välittämisen tunne jonka toiselta saa, tai vastaavasti taas mustasukkaisuus ja erilaiset pelot, masennukset jne.. mutta koitetaan katsoa ja miettiä onko, siinä jotakin muutakin kuin onnellisuutta ja kärsimystä..

rakkautta?

oikeastaan ensimmäisenä mieleeni tulee kysymys onko romanttinen ”rakkaus” rakkautta vai jotakin muuta, ja mitä rakkaus oikeastaan on?

ensimmäinen ja helpoin vastaus tähän on kait se että rakkaus on toisesta välittämistä, jotain sellaista jossa epäitsekkäästi otetaan huomioon toisen tunteet ja toisen ihmisen etu, silloin kuin nämä eivät ole ristiriidassa, ja näin yleensä tapahtuukin kun molempien halut ja toiveet kohtaavat, mutta entä kun tuleekin tilanne jossa parilla ei menekään halut ja tavoitteet yksiin?

Yleensä tällaisessa tilanteessa odotetaan selvästi että jos toisesta välittää niin asettaa tämän edun omansa edelle, mutta näin harvoin käy, sillä tuskin mitkään muut ihmiset riitelevät niin paljon kuin toisiaan ”rakastavat” parit. Ja heidänhän pitäisi välittää ”rakkaastaan” enemmän kuin itsestään

Oikeastaan monet jopa pyrkivät ns. omistamaan kumppaninsa sanellen tämän menemiset ja tekemiset, jottei toinen vahingossakaan törmäisi kiinnostavaan toisen sukupuolen edustajaan missään tilanteessa oikeastaan jättäen toisen tunteet itsekkäästi täysin huomiotta. Jolloin on hankala puhua välittämisestä/rakastamisesta. Jonka takia romanttisesta ”rakkaudesta” puhuttaessa rakkaus sana on lainausmerkeissä.

Tuohon äskeisen voi tietenkin lisätä että tämä on ihmiskohtaista ja siihen liittyy paljon asioita omasta itsetunnosta ja luottamuksesta toiseen, vai liittyykö vai kyttääkö jokainen sittenkin vain merkkejä toisen kiinnostuksen ilmaisuista itseensä ja muihin vastakkaisen sukupuolen edustajiin määrittäen niin oman vetovoimansa.. jolloin itsetunto ja luottamus jne. olisivat kiinni toiset käytöksestä ja pienistä tunteen osoituksista.

Eli ”rakkaus” vaikuttaisi ”rakkaudelta” vain jos molemmat ovat samoilla linjoilla, jolloin kyse saattaa olla jostain muusta kuin välittämisestä. kuin haluttaisiin omistaa jotain kaunista ja ainutlaatuista niin että muut eivät paljon saa katsoa tai koskea.

millaista sitten olisi rakkaus joka kuvaisi sitä tunnetta jonka haluaisimme tämän kauniin tunteen olevan?
Käsittääkseni se olisi jotain missä voisimme nauttia toisen seurasta iloisena, miettimättä sen enempää sitä missä hän poissa ollessamme liikkuu tai tekee ja kenen kanssa. Voiden olla onnellisia hänen uusista mukavista tai miellyttävistä tuttavuuksistaan ilman, että pelkäisimme menettävämme hänet toiselle,. Tietäen että hänen tunteensa heräisivät tätä kohtaan se ei mitenkään vähentäisi niiden tunteiden arvoa mitä hän tuntee itseämme kohtaan. Ja jopa lisäisi niiden arvoa, ja ihmisen kykyä rakastaa. Jolloin ei olisi mustasukkaisuutta tai omistushalua jne. ja pystyisimme sietämään paremmin toisiamme. Mutta harvat ihmiset tuskin ketään pystyy tällaiseen välittämiseen. Se ainakin ratkaisisi monta ongelmaa..

onko romanttinen rakkaus itsekeskeistä

Toisin sanoen rakkaus olisi sitä missä ajattelemme toista ihmistä ennen itseämme, jopa kokonaan itsemme unohtaen, mutta tällöin on kyllä hankala tuntea mitään himoa/halua toista kohtaan vai mitä mieltä olette?

Koska tuntiessaan himoa/halua ihminen ajattelee omaa mahdollista tulevaa nautintoaan, ja unohtaen itsensä hän ei todennäköisesti ajattele omaa mielihyväänsä, josta seuraa että hän ei koe himoa tätä mielihyvää kohtaan. Joka on periaatteessa ”ei itsensä ajattelua”, joten se on epäitsekästä ajattelua. Mitä taas romanttinen ”rakkaus” ei selvästikään ole.

jonka vastakohta taas on se että ajattelee itsekkäästi omaa nautintoaan, jota taas kutsutaan ihastukseksi kun tämä mielihyvän kohde samaistuu tiettyyn henkilöön, jolta kyseinen ihminen uskoo saavuttavansa suurimman mahdollisen mielihyvän. Ja tätä pidetään ihastumisena, josta kehittyy myöhemmin rakastumisen tunne kun ihminen kiintyy tarpeeksi ihastumisensa kohteeseen. Eli ihastumisen tunne vain voimistuu rakkaudeksi. Eli tämä perusteellakin voidaan päätellä että ”rakkaus” on itsekkään ajattelun kehittymistä kiintymykseksi halun kohteeseen.. Vaikka rakkaus näyttäisikin epäitsekkäältä alkuun. Niin kun tilanne on se että sukset menevät ristiin niin tilanne selkiää tämän kannalta jokaiselta joka on erimieltä varmasti, kun yrittää manipuloida toisen tunteita haluamallaan tavalla haluamaansa suuntaan. Sen voi kilteinkin ihminen huomata käytöksestään kun sitä tarkkailee. Tai sitten kärsii tilanteesta, joka sekin on itsekkäiden halujen tulosta.

Mihin sitä oikeastaan ”rakastutaan”

Eli ihastuessamme luomme mielikuvan jostain ihanasta, ja kun tämä kuva alkaa toteutumaan ja saamme sille pönkettä alamme luomaan kuvaa / ”kuplaa” onnellisesta tulevaisuudesta, jossa kaikki on ruusunpunaista ja ihanaa. Kaukana todellisuudesta siis. Ja sanottakoon tätä kuplaa rakastumiseksi, eli kun periaatteessa rakennamme koko tulevaisuuden kuvamme haaveen päälle, eläen onnellisena tätä haavetta, kuin heroiinissa ikään, ja peläten sen sortumista, jonka muuten todellisuuden ja arkipäivän esiin tuleminen varmasti tekee… Ja asiat alkavat jälleen näyttämään samalta kuin ne normaalistikin ovat ilman mitään ruusunpunaista. Alkaa arki ja ehkä uuden rakkauden etsiminen. ja näin se sykli kiertää.

Mustasukkaisuus

Oikeastaan tähän aiheeseen liittyy yksi sana todella vahvasti ja se on pelko. Pelkäämme menettävämme sen asian johon olemme niin kovasti kiintyneet. Joka viellä on vaikeasti hallittavissa ja saattaa lähteä omien tunteidensa vieminä jonkin ns. paremman matkaan niin helposti. Jos vain sattuu sellainen osumaan paikalle, joten tätä tärkeää aarretta pitää vartioida ja yrittää hallita parhaansa mukaan niin että näin ei kävisi. Keinolla millä hyvänsä.

Tai ainakin näin kuvailisin mustasukkaisen toimintaa. Periaatteessa tällainen ihminen on jo saanut aikaisemmin vihiä rakkaansa kiinnostuksesta muualle seuraamalla tämän käytöstä, joka vaikuttaa varmuuteen siitä onko tämä ihminen varmasti vielä tulevaisuudessakin siinä missä sen halutaan olevan. Ja koska jos vihjeitä muuhun suuntaan alkaa tulemaan niin tilanne jossa unelmakupla puhkeaa alkaa olemaan lähellä ja sitä kuplaa suojellaan. Kuplan puhkeaminen on kova paikka kun se sisältää kuvan koko elämästä lähi tulevaisuudessa ja tämän kuvan menettäminen on kuin menettäisi elämänsä, jota se kupla edustaa. Jolloin sitä saatetaan puolustaa väkivaltaisestikin, keinolla millä hyvänsä. Riippuen ihmisestä ja mitä uskaltaa tehdä.

Kuitenkin pyritään kaikin mahdollisin keinon estämään tilanne jossa kupla voisi päästä edes lähelle puhkeamista. Eli hallitsemaan tilanne ennalta ehkäisevästi.

Sitten on tietysti pitkäaikaiset suhteet, joissa toiseen ihmiseen on kehittynyt side ja pelko menettämisestä keskittyy enemmän tilanteeseen, jossa toista ei enää ole. Jolloin luodaan pikemminkin kauhukuvaa omasta tulevaisuudesta ilman toista ihmistä jonka kanssa on totuttu elämään. ja pyritään välttämään tämän kuvan toteutumista.

Puuttuva tekijä

Kuitenkin suhteista saattaa joskus löytyä välittämistäkin ja toisen huomioon ottamista, jopa ennen omaa etua. Vaikka näin yleensä tapahtuu kun huomataan että oma etu on se että välillä antaa toisen saada tahtonsa läpi. Eli selvää viisasta logiikkaa, muttei todista etteikö romanttinen ”rakkaus” olisi itsekästä.

Mutta epäitsekkyyttäkin välillä suhteista löytyy, jossa toisesta välitetään ja otetaan huomioon. Varisinkin kun ajatellaan tilanteita joihin toisessa ei kohdistu mitään haluja tai odotuksia, vaan hän on kumppani jonka kanssa asiat jaetaan. Tässä tilanteessa ei myöskään ilmaannu mitään pahaa oloa toisen menemisistä tai tekemisistä, vaan ihminen voi viettää aikaansa välillä muidenkin kanssa niin kuin haluaa. Tämä periaatteessa onnistuukin kun toiseen luotetaan 100%. Ja toimiikin niin kauan kunnes mitään uhkakuvia menettämisestä ei tule. Eli tällainen toiminen perustuu luottamukseen siitä että toinen suhtautuu ainoana henkilöön. Josta itsekkyys ja omistushalu tulevat jälleen kuitenkin näkyviin. Ja jos se onnistuu ilman tätä luottamusta toiseen niin kysehän on ystävyydestä vai mitä.

Sitten on vielä niin sanottu vapaa suhde jossa voi mennä ja touhuta niin kuin haluaa. Mikä mun mielestä onkin se paras romanttisen ”rakkauden” edustama suhde. Vaikka jälleen moni on sitä mieltä että tällaisessakaan suhteessa mitään rakkautta ole kun ei haluta omistaa toista yksinoikeudella. Että kyse olisi siinäkin ystävyydestä, koska ei ole mustasukkaisuutta tai vastaavia tarpeita hallita yksinoikeudella toista. Vaikka negatiivisten tunteiden puuttuminen on minusta vähintäänkin järkevää. Voisi melkein päätellä että niiden halutaan kuuluvan suhteeseen.

Romantiikka

Romantiikka, jota joskus keskiajalla myös ritarillisuutena pidettiin. Eli noin 1800 luvulla oli niin sanottu ritarillisuuden aikakauden uudelleen esiinmarssi, jossa alettiin luoda kuvaa ”rakkauden” romanttisuudesta erilaisin lahjoin ja vastaavin elein. Josta oikeastaan kehittyi kuva siitä miten tietynlainen romantiikka kuuluu rakkauteen. Eli sitä ei ole aina ollut vaan se kehittyi edellisen vuosisadanaikana. Jolloin nykyään odotetaan oikein että miehet suorastaan palvovat naisia rakkautensa lumoissa, tehden runoja sun muuta ”ihanaa”.

Eli romantiikassa on kyse tietynlaisesta ”romanttisesta” tavasta osoittaa tunteita. Järjestäen naiselle tai no ehkä miehellekin, yllätyksiä ja muuta kivaa ajanvietettä. Toisaalta tällaiset eleet muistuttavat aikas paljon eräänlaista työpaikkanuolentaa. Kun etenemishaluiset miehet nuolevat pomon persettä kielipitkällä, eli niin sanottua mielistelyä. Samalla periaatteella toimivat rakastuneet miehet jotka haluavat saada tunteidensa (himojensa) kohteen huomion itselleen. Eli tästä voidaan päätellä että romantiikka on tarkoituksen mukaista käytöstä, eli taito saavuttaa haluamansa. Ei niinkään luonteenpiirre kuin jotkut naiset typerinä olettavat. Ja loppujen lopuksi romantiikka tältä kannalta katsottuna on jopa rumaa käytöstä, niin kuin ruskeanenäisyyskin.

Itsekkyydestä

Meinasin jo lopettaa tuohon kun aloin miettimään onko itsekkyys sinänsä pahasta? Vai olisiko kyse jostain muusta. No kuitenkin itsekkyyden perusteella romanttiseen rakkauteen kuuluu negatiivisia ja positiivisia tunteita ja se miten ne syntyvät ja mikä niitä aiheuttaa.

Eli negatiivisia tunteita tuossa onkin jo käsitelty siitä miten haluaa voimakkaasti jotakin ja turhautuu kun ei sitä saa, mutta missä menee niin sanotun hyvän haluamisen raja? milloin se menee yli.

Meinaan jossain kohtaa kun ihminen alkaa vaatimaan toiselta 100% tämän ajasta ja huomiosta. Ja kun näin ei käy tämä aiheuttaa hänelle turhautumista ja sitä kautta suuttumista tai vastaavasti kärsimystä siitä että ei saa haluamaansa. Huvittavinta on se että vaadimme oikeastaan toiselta sitä että hän haluaa meitä aikaamme ja huomiotamme näin paljon mutta emme kykene elämään sen kanssa jos näin käy. Viisasta tosiaan sanon minä, mutta rakkaus taitaa kyllä olla sokea, järjelle sokea meinaan.

Entäpä sitten positiivinen haluaminen mitä se on. Sitäkö että saamme haluamamme ja siten koemme tyydytystä ja onnea, mutta entä jos näin ei käy? Jolloin jälleen alamme hitaasti turhautua, ja vähitellen aikanaan niin paljon että se alkaa itse kullakin näkyä päälle riippuen ihmisestä.
Ja alamme käyttäytyä negatiivisten tunteidemme mukaisesti epäkypsästi, ja tyhmästi vähitellen.

Eli rakkaus periaatteessa muuttuu hyväksi asiaksi saadessamme mitä haluamme, ja huonoksi kun emme saa. Onko jokaisella oikeus saada mitä haluaa vai ei, koska ainakin tässä asiassa se on mahdotonta niin että kaikki saisivat. Tai sitten jokaisen suhteen pitäisi olla avoin suhde ja kaikki olisivat kaikkien kanssa niin sanotusti.

Ratkaisu ongelmaan

Onko tähän ratkaisua? muuta kuin se että unohtaisimme yksiavioisuuden ja antaisimme toisiemme mennä niin kuin haluavat sen kummemmin miettimättä kenen kanssa toinen on ja mitä tekee. Jossa oikeastaan törmäämme jälleen kysymykseen onko se enää ”rakkautta”, kun emme haluakaan enää omistaa toista ja vaatia häneltä että hän on vain minun ja loukkaannummeko siitä että toinen ei halua minua yksinoikeudella. Avoimuus ratkaisisi paljon tässä, paitsi ehkä sukupuolitautien leviämisen suhteen.

Toinen olisi jos suhteessa osattaisiin vain tunnistaa koska reagointi alkaa olemaan liian herkkää, ja mustasukkaisia oireita alkaa tulemaan ”pikkujutuista.” Jolloin pitäisi alkaa tunnistamaan koska se raja ylittyy ja rauhoittamaan itseään ja opettelemaan luottamaan toiseen. Ja oikeastaan juuri luottamuksen puutteesta koko homma johtuukin.

Eli ratkaisuna olisi oikeastaan joko luottamus tai välinpitämättömyys toisen menemisestä. Tai sitten pitäisi alkaa opettelemaan välittämään toisesta ilman sen kummempia vaatimuksia toista kohtaan mikä olisi kaikkein paras. Sillä joidenkin viisaiden ajatusten mukaan itsekkäät halut ja kiintymiset ovat pahasta ja sitä romanttinen ”rakkaus” selvästi on

Kiintymys

Oikeastaan kun ihastuminen syvenee kiintymykseksi toiseen, jossa ihminen oikeastaan alkaa elämään ja kokemaan toisen tärkeänä osana elämää, jopa niin tärkeänä että ei kykene elämään ilman toista. Jolloin ajatuskin toisen ihmisen menettämisestä on tuskallinen jopa kestämättömän tuskallinen.

Eli toisesta ihmisestä luotu ihannekuva (kupla), on tavallaan muuttunut todellisuudeksi, muttei puhjennut hiukan ehkä muokkautunut vähitellen realistisemmaksi. Ja ihminen on ottanut tämän kuvan osaksi itseään niin että sen poistaminen sattuu, osaksi elämäänsä siis. Tämä kupla voi joko puhjeta toisen yllättävän käytöksen kautta esim. pettäminen jne. Tai sitten se vain ottaa ja lähtee kun toisen kupla ihanne suhteesta on puhjennut tai lähellä puhkeamista ja häippäisee suojellakseen sitä.

Oikeastaan varmaan moni suhde kaatuu siihen kun ihmiset etsivät tätä kuplaansa todellisuudesta, aina välillä luullen löytäneensä sen ja huomatessaan todellisuuden olevan toista kuin kuplan niin suhde lopetetaan. Koska kupla periaatteessa on tulevaisuuden toive ja haavekuva niin sen kaatuminen voi olla iso isku ihmisen egolle ja sitä suojellaan tiukasti.

Mutta periaatteessa kiintymyksessä on kyse siitä että toisesta luodaan mielikuva osana itseään niin voimakkaasti että sen poistaminen satuttaa.

Todellinen rakkaus

Viimeisenä muttei vähäisimpänä sitten se mitä rakkaus mielestäni on. Eli ensinnäkin se on totaalisen epäitsekästä, jotain sellaista jossa rakastava ihminen ei huomioi itseään lainkaan ja on valmis auttamaan/tukemaan jne. toista omasta itsestään välittämättä.

Se ei herätä negatiivisia tunteita, koska se ei vaadi mitään, ei odota toiselta mitään, hyväksyy toisen sellaisena kuin on jne… listaa voisi jatkaa pitempäänkin, mutta jokainen ymmärtänee mistä on kyse.

Miksi tällainen rakkaus ei sitten sovi parisuhteen pohjaksi. Oikeastaan vastaus on helppo siinä ei ole mitään sitovaa elementtiä, jossa yksi nousisi ylitse muiden sillä todellinen rakkaus välittää jokaisesta yhtä paljon nostamatta ketään erityisesti esille. Siksi sen pohjalle ei voi luoda suhdetta. Kyseessä on kuitenkin jokin mitä tämä maailma tarvitsisi paljon lisää.

Ihmiset lokeroissaan

2008-01-05T11:13:00+02:00

Jaamme jatkuvasti toisiamme lokeroihin. Ketkä ovat ystäviämme ketkä eivät, kenelle olemme varattuja jne.. Lokeroilla on ikävä kyllä seinämät rajat joihin yritämme itsemme suhteissa sovittaa ja sanoa että sinun pitää olla tuollainen tuossa lokerossa tai toisenlainen toisessa.

Jos olet naimisissa et saa harrastaa seksiä kenenkään muun kanssa, vaan kumppanisi ”omistaa” sinut, tai sinun pitää olla lojaali ystävällesi, vaikka hän saattaisi vaatia kohtuuttomia ystävyyden nimissä, koska nyt sattuu kuvittelemaan että sitä ystävyys on, tai kaupankäyntiä ”Tein sinulle tämän palveluksen, niin olet minulle velkaa vastaavan.” Kuulostaako mafialta, sekin nojaa lojaaliuuteen suuresti.

Keksit varmaan 10 esimerkkiä siitä miten, jokin suhteen määritelmä on äkkiä käynyt elämässäsi ahtaaksi, joko oman määritelmäsi takia tai toisen ihmisin määritelmän?

Vähiten riitojahan on niiden ihmisten kanssa, jotka määrittelemme tuntemattomiksi... Miksi?

Tabula rasa... Kannattaisi alkaa soveltamaan sitä tuttuihinkin, niin pääset taatusti vähemmällä.

Moni varmaan tietää henkilön, joka on sanonut jotakuta itsekkääksi, koska ei toimi niin kuin tämä haluaa näkemättä mälliä omassa silmässään, jonka on itse sinne näkemyksillään veivannut. Siellä se polttaa, mutta on kuitenkin muiden vika.

Ainahan sitä pitää syyllinen löytää mieluiten vihollinen taikka tuntematon... Pääasia on ettei kuulu siihen piirin jolle olemme lojaaleja.. Heidän kohdallaan se mälli on silmässä, muttei polta.. Siksi varmaan vanhemmat voivat tenavastaan sanoa selvien tosiasioiden edessä ettei meitin Kakara oo kiusannut muita selvien tosiasioiden edessä.

Muttei se että sormilla osoitellaan viiteen eri suuntaan, kun jotain on sattunut ole se ongelma, vaan se että yleensä osoitellaan.. Melkein voisin sanoa, että syytteen poika on valhe varsinkin, kun tämä osoittamalla sikiävä äpärä on tullut maailmaan sillä että sormi on sattumalta näyttänyt oikeaan suuntaan luoden pelkoa, jota voisi oikeastaan pojan äidiksi sanoa, mutta tuliko kana ennen munaa, koska tässä sukurutsassa isukin äiti on myös pojan äiti.

Noin ollaan luotu jälleen vihamiehiä..

Kasvammeko lainkaan?

2007-12-30T16:21:00+02:00

Katson lasten tappelevan, he kinaavat suurista asioista, kenen lelu, kuka saa eniten huomiota.
Katson aikuisten tappelevan , he kinaavat "erilaisista" asioista , kenen lelu = kenen mies/nainen, kuka saa eniten huomiota.

kenen mielestä aiheiden vaihtaminen on kasvua?

Miehisyys ja Jokelan koulusurmat pohdittuna Freudilaisittain

2007-12-09T01:34:00+02:00

Oikeastaan en lähde silleen tekemään mitään Freudilaista analyysiä, vaan tarkoitin otsikolla enemmän sitä, että Freud perusteli lähes jokaisen asian seksuaalisuudella...

Tämä sen takia, että epäilen Pekka Auvisen kiukun ja aggression yhden tekijän olevan seksuaalinen turhautuminen. Tämän lisäksi tietysti katkeruus ja viha johtuen koulukiusaamisesta. Nuo kaikki myöskin liittyvät toisiinsa voimakkaasti.

Elikkäs asiaan.. Miesten keskinäiset suhteet yhteisöissä perustuvat pitkälle hierarkkiseen järjestelmään, jossa he sijoittelevat toisensa paremmuus- tai vahvemmuusjärjestykseen. Sitä ei välttämättä silleen huomaa, mutta tämä asia vaikuttaa voimakkaasti miesten itsetuntoon, ja yleensä niin että huonomman omaavat ovat alempana hierarkiassa ja vahvemman omaavat ylempänä. Kyse on pitkälle siitä miten mies kokee pärjäävänsä toiselle miehelle yhteenotossa. Toinen tekijä itsetunnossa on se miten puoleensa vetäväksi hän kokee itsensä naisten keskuudessa.

Nämä kaksi itsetuntoon vaikuttavaa tekijää myös vaikuttavat toisiinsa, niin että miehen usko omaan fyysiseen koskemattomuuteensa antaa hänelle itseluottamusta olla varmempi myös naisten kanssa. Esimerkiksi kauniit naiset monesti kokevat, että miehet tavallaan pelkäisivät heidän kauneuttaan, mutta itse uskon että tosiasiassa miehet pelkäävät toisia miehiä ollessaan kauniin naisen kanssa. Tämä asia miehillä on yksinkertaisesti geeneissä, sillä suurin osa eläinlajeista ratkaisee paritteluoikeutensa sillä, että urokset ottavat yhteen ja voittaja saa naaraan.

Jolloin miesten keskuudessa kiusaamisessa voi olla kyse myöskin eräänlaisesta valtapelistä, jolla alemmalle urokselle osoitetaan hänen paikkansa hierarkiassa. Naisten keskuudessahan kiusaaminen taas on sosiaalisen yhteisön sisäistä peliä.

Se miten tämä sitten liittyy Auviseen on suunnilleen seuraava.. Pekka on alunperin ollut kouluyhteisössä alistetussa asemassa, josta oikeastaan kertoo jo se, että häntä kiusattiin koulussa paljon, jolloin myös hänen itsetuntonsa on ollut ja hänen suhteensa naisiin etäinen. Monet tällaisessa tilanteessa olevat miehet hakevat jonkinlaista vahviketta egoonsa esim. menemällä karateen jne. Pekka tässä tapauksessa hankki aseen, joka sinällään toi hänelle näennäistä uskoa itseensä, mutta muiden suhtautumiseen häntä kohtaan tämä ase ei vaikuttanut, koska luultavasti tiesi sen olemassa olosta, tai jos tiesikin niin ei kuvitellut hänen käyttävän sitä mitenkään. Tämä sinällään varmaan pakotti Auvisen todistamaan ettei hänen näennäinen (aseentuoma) voimansa olisikaan niin näennäistä.

Viittasin tuossa aikaisemmin, että seksuaalisella turhautumisella olisi tekemistä asian kanssa, joten mennään siihen asiaan. Kuten aikaisemmin sanoin, että meillä on geeneissämme ohjeistus, jonka mukaan urokset taistelevat naaraasta, jolloin seksuaalisen paineen kasvaessa myös tarve hakeutua konfliktiin kasvaa. Kyse on eräänlaisesta eläimellisestä tarpeesta todistaa naaraalle oma miehekkyys/voima. Jokainen mies varmaan osaa kertoa siitä miten heillä on sankari tai vastaavia fantasioita, jossa he osoittavat naiselle parempia tai kovempia, kuin ketään muu mies.

Muistanette varmaan puheet, että Pekalla oli tyttöystävä, mutta tuossakin tapauksessa kyse oli nettisuhteesta ruotsissa asuvaan tyttöön, joka laittoi välit poikki Pekan kanssa. Tuo lienee ollut viimeinen niitti Pekalle, jonka jälkeen suunnitelma tuosta teosta on alkanut kehittymään siitä yksinkertaisesta syystä, että hänellä oli ollut jonkinlainen toivo naisen saamisesta, mutta sitten tuokin laittaa välit poikki.

Varsinkin kun Pekan näkemys maailman menosta oli erittäin ”kova.” Hänen ideologiansa oli sellainen, että maailma toimii vahvimman oikeudella, jossa heikoimpien paikka oli kyykyssä ja jokaisen pitää, joko osoittaa voimansa ja kovuutensa tai pysyä henkisesti kyykytettynä. Oikeastaan Pekka teki sen virheen mitä useimmat tekevät ja sekoitti kovuuden henkiseen vahvuuteen.

Sitten tullaankin siihen, miksi Pekka kykeni toteuttamaan tuon ja siihen on 2-3 syytä.. Ensimmäinen on se että järki estää monesti tuollaisen toiminnan, muttei enää tilanteessa, jossa ihminen on perustellut itselleen järjellisen syyn miksi niin pitäisi tehdä, mutta Pekka oli ohittanut tuon sillä että hän teki tekonsa eräänlaisena yhteiskunnallisena vastalauseena. Toinen mikä estää ihmisessä tuollaisen käytöksen on emotionaaliset syyt. Kyse on yksinkertaisesti empatiasta ja siitä miten toisen ihmisen tappaminen tuntuu jo ajatuksenakin ahdistavalta paitsi jos käyttää masennuslääkkeitä, jotka turruttavat kaikki tunteet mukaan luettuna empatian ja sympatian plus muut hienovaraiset tunteet.

Tuossa oli siis minun näkemykseni siitä, miksi Jokelassa tapahtui niin kuin tapahtui.

Robottila

2007-12-04T20:18:00+02:00

Tämä maa tämä paikka, missä ohjelmoidut biologiset koneet vaeltaa. Vaeltaa kunnes toisin ohjelmoinnissa sanotaan. Osa hokee Jeesus Jeesus. Toiset vannoo rahan nimeen, kun kysytään miksi kaikki sanovat, että se on oikein.

Ohjelmoidut arvot sanoo mikä on oikein väärin. Kasvaneet tuhansia vuosia vanhasta puusta jota en tunnusta, ja se puu on juureton, mutta ohjelmointi pakottaa massat pitämään vanhusta väkisin elossa. Sen puun hedelmää meidän ohjelmointi on.

Pitäisi uusi taimi järjen maahan istuttaa ja rikkoa ne arvot, jotka puusta juuret tappaa..

Massat kuolleen puun hedelmien voimalla vaeltaa. Hitaasti planeettaamme tappaa. Vääriltä oksilta poimitut ohjelmoivat hedelmät yhteisöjämme hajottaa. Toimimaan vasten tietoa parempaa. Siksi osa kumartaa Allahia toinen Jeesusta ja kolmas vannoo dollarin nimeen. Sitten toisillemme turpaamme soitetaan ja lopulta soditaan..

Taas joulu tullut on..

2007-12-01T16:34:00+02:00

Ajattelin taas vaihteeksi kirjoittaa jotakin tännekin, vaikkei mielessä mitään sen erityisempää ole.. Blogi nääs päivittyy hiukan hitaanlaisesti, ja kuukausi on vaihtunut jo pariin otteeseen viimeisestä kirjoituksesta

Nyttemmin ollaan sitten joulukuussa. Siinä sesongissa, missä aivot heitetään narikkaan ja antaudutaan markkinayhteiskunnan viettelylle.. Myydään vaikka itseämme voidaksemme osoittaa rakkautta tavaroilla läheisillimme.. Lapsille todellinen rakkaudenosoitus on luultavasti playstation 3 tai Wii.

Vaikka pienenä itsellänikin oli tapana heittää pehmeät paketit nurkkaan ja kiukutella päälle.. nykyään tiedän paremmin kaikki lahjat ovat yhtä samantekeviä.. eleenhän sen pitäisi todella merkitä, mutta sesongista johtuen monille se ei merkitse mitään vaan on itsestäänselvyys.. Pikemminkin pakko kuin huomaavainen teko, jossa lahjan ostamattomuus koetaan loukkauksena.. Ihmissuhteita pistetään poikki huononmuistin takia :D Suuryhtiöiden osaakkeiden omistajien hieroessa käsiään, voidakseen itse upota samaan suohon suuremman omaisuuden kanssa.

Avautukaamme...

2007-07-28T13:19:00+03:00

Nörttinä ja Linuxin käyttäjänä olen ollut paljon tekemisissä avoimenlähdekoodin kanssa..

Lähdekoodissa on kyse ihmisen kirjoittamasta toimintaohjeesta tietokoneelle, joka sitten käännetään konekielelle. Tämä on siis koko ohjelmoinnin idea... kertoa koneille toimintaohjeet, josta syntyy automaatio.

Nyt sitten on kahdenlaisia tapoja julkaista julkaista lähdekoodista tehtyjä ohjelmia avoin ja suljettu tapa. Avoimessa julkaistaan lähdekoodi, josta osaava ihminen kykenee näkemään miten ohjelma on tehty ja suljettu tapa, jossa julkaistaan vain konekielinen koodi, jolloin ihminen ei kykene päättelemään miten ohjelma toimii itse ohjelmasta.

Nyt ongelmana maailmassa on se, että suljettu tapa on kaupallisuuden ja rahan ahneuden takia suositumpi. Pyörä siis joudutaan monien toimesta keksimään yhä uudelleen ja uudelleen, koska kukaan ei kerro että on sellaisen jo oman ratkaisunsa pohjaksi kehittänyt. Sama myös pätee kaikkeen kaupalliseen viihdealasta lääketeollisuuteen... Miettiessäsi sitä kun maksat kalliista lääkkeestä ensikerralla.

Salailulla edesautetaan omaa ahneutta ja itsekkyyttä lähes poikkeuksetta...

Ajatellaanpa nyt sitten tilannetta, jossa yritys myy informaatiota, joka nykyteknologialla on kopioitavissa ilmaiseksi lähes äärettömästi ja tämä informaatio on jotain sellaista mitä miljoonat ihmiset nykymaailmassa tarvitsevat jokapäiväisessä työssään ja kotonaan.. Miettikääpä sitä, kun maksatte seuraavasta ohjelmistostanne 500€ tai enemmän...

Tai sitten elokuvateollisuus joka samalla tavalla kopioitavissa olevasta tuotteesta käärii jättirahoja.. Varsinkin nykyään kun elokuvat siirretään digitaalisesti internetin yli ja toisessa päässä tehdään kopio alle euron maksavalle levykkeelle.. Tässä on alettu maksamaan ilmasta ja pidetään sitä täysin oikeutettuna.

Koneesta ihmiseen ja ihmisestä ihmisen mieleen..

Mitä taas tulee muuten ihmisten salailuun.. niin jokainen kait tietää sanonnan että se jolla on jotain salattavaa on myös jotain sydämellään...

Mutta onko kaikki salailu sitten sitä että ihmisellä on jotain sydämellään vai onko hänellä jotain hävettävää?? ...Tästä päästään häpeän tai uskonnollisissa piireissä synnin ajatukseen.. Vaikka kyse onkin paljon samasta asiasta, jossa vanhan kansan synnin käsite on muodostunut häpeäkulttuuriksi..

Olemmeko me oikeastaan tehneet hävetessämme mitään väärin? Kannattaako meidän hävetä omia mielemme oikkuja? Mitä vanhempamme on meille oikein opettaneetkaan.. ahdistusta ja ahdasmielisyyttä??

Suljemme julkisilla paikoilla sisäämme paljon itsestämme, emme uskalla todella olla omia itsejämme emme kehtaa nauraa ääneen joissain tilaisuuksissa.. Mietimme ulos lähtiessämme mitä ja miten pukeutuisimme ettemme joutuisi häpeämään itseämme.. Kuulemme jatkuvasti vanhempiemme saarnaamisen päässämme vielä aikuisina miten tulisi olla ja elää ulkona muiden silmissä.

Nykyään monet tosi-tv ohjelmat ovat nousseet televisiossa suosituiksi ja oma näkemykseni on, että ensimmäistä kertaa näemme ihmisiä luonnollisina sellaisina, kuin he oikeastaan ovat kaikkine hävettävine puolineen... Ollaan alasti julkisuudessa ja saatetaan jopa harrastaa seksiä, mutta miksi se tuntuu katsojista niin hyvältä? .. eikö vain että siinä on avoimuuden ja vapaamielisyyden tunnetta, ei ole kukaan tuomitsemassa, kun ihminen on sellainen kuin on.. Suljepa silmäsi ja kuvittele itsesi tekemässä jotain mitä olet ennen hävennyt ilman että siitä tulee ketään sinua syyttämään..

Miksi oikeastaan näemme pimeyttä ja vääryyttä itsessämme, kun meitä tuomitaan toisen toimesta? Entä jos kyseinen ihminen onkin hetkellisesti samaistunut asemaasi ja hänen sisäinen ”diktaattorinsa” on hänelle avautunut ettet sinä voi noin tehdä, ja hän on kysynyt ”diktaattoriltaan” miksi tuo sitten saa.. ja tullut avautumaan sinulle tekemistäsi asioista.. niin pitäisikö häntä totella vai sääliä siitä missä lukossa hän elämässään elää?..

Monesti ihmiset siirtävät pahaa oloaan niskaamme tulkittuaan sen meidän syyksemme. Esimerkiksi ihminen joka kokee toisen tuolla tavoin ärsyttäväksi.. on ensin ärsyyntynyt tilanteesta ja sitten siirtää oman tunteensa toisen ihmisen ominaisuudeksi ja toteaa tämän ”kusipääksi”.. mutta viime kädessä kyse on hänen omista tunteistaan.. eikä niinkään toisen tekemisistä.

On paljon helpompi olla kun ei yhdistä itseensä toisen tunnekuohuja.. Eivät hänen mielensä tuotokset kuitenkaan ole sinusta lähtöisin.. emmekä me ole vastuussa toistemme tunteista, vaikka voimmekin auttaa heitä elämään niiden kanssa.. Tämän opettaminen lapsille on mielestäni vanhempien tärkeimpiä tehtäviä..

Toivottavasti joku ymmärtää kun kehotan avaamaan ajatteluanne se oikeasti helpottaa :)

Voitosta voittoon.. tai sitten ei

2007-07-27T08:15:00+03:00

Monet täällä ovat sitä mieltä että kilpailu tuo edistystä.. Ja voittamalla kehitymme..

Koko yhteiskuntamallimme perustuu keskinäiseen kilpailuun.. kouluissa oppilaat kilpailevat keskenään arvosanoista.. urheilulajeissa jne.. Kaikilla suuri unelma olla suosittu ja saada hyvä työpaikka, jonkin megayhtiön oravanpyörässä.. pääasia että "pärjää"

Nytkin maailma on pullollaan esimerkkejä siitä miten tosielämän voittajat toimivat. USA kävi voittamassa Irakissa.. Jokainen tapettu lapsi, nainen ja mies oli pieni "voitto" öljyn omistusta varten.. Ja kaupan kassat ovat täynnä kalaa josta vain parhaat myydään ja tuon kalan saalistanut megayhtiö saa jälleen voittoa ja huonoimmat heitetään pois.. Voittajan hymyillessä maailman kalakanta katoaa olemattomiin seuraavan 50 vuoden sisällä..

Tulee tässä hyvä esimerkki mieleen psykologisesta kokeesta, jossa lapsia kerättiin leirille ja kahteen joukkueeseen niin, että kaverukset eri puolille tarkoituksella.. ja tämän jälkeen joukkueet laitettiin kilpailemaan keskenään ja voittaja joukkue palkittiin onnistuneesta tehtävästä ja hävinnyttä rangaistiin, niin kuin tosielämässäkin käy..

Ja miten kokeen kävi...

Se jouduttiin lopettamaan kesken... syntyneen joukkotappelun takia, kun kaveri halusi vetää kaveria turpaan voiton takia..

Kehitymmekö me sitten.. Emme ainakaan moraalisesti.. Todennäköisemmin juonittelemme, ahnehdimme, vihaamme, katkeroidumme, turhaudumme ja lopuksi muutumme väkivaltaisiksi.. sillä voittaahan pitää hinnalla millä hyvänsä..

Voiton ihailu on aurinkoon katsomista.... Katsomalla liian pitkään aurinkoon sokeudumme..