Tässä on viime aikoina puitu
Ulvilan surmasta lööpeissä.. Varsinkin kun poliisi
pidätti syyttömän ihmisen ja kuulusteluissa
painostettiin tunnustamaan.
Kuinkahan monta paineen alla
tunnustanutta syytöntä suomen vankiloissa mahtaa olla, kun
monissa vastaavissa tapauksissa tulee luettua, että epäilty
tunnusti...
Minun silmääni tuosta pistää
ensimmäisenä ihmisen tarve etsiä syyllistä(jotakuta
jota voi syyttää omasta pahasta olosta.) Ja poliisin
sosiaalisesta paineesta löytää jokin "syyllinen"
oli sitten oikea tai ei..
Tässä kohtaa tekeekin
mieli kysyä haluammeko me tässä rangaistusta vai
kostoa? Niin että kunhan jonkun saamme käsiimme.. Onko
kukaan koskaan pysähtynyt miettimään oliko tuo
tunnustanut ihminen oikeasti syyllinen vai joku ketä on paineen
alla tunnustanut ja välttänyt uhatun suuremman
rangaistuksen?
Miksi me sitten käyttäydymme
näin?
Mistä olemme saaneet tarpeen hyvittää
kärsimystä aiheuttamalla sitä lisää?
Monesti
ajattelemme että rangaistus olisi jotain mikä opettaa
ihmistä käyttäytymään paremmin.. Samoin
opetamme norsuja sirkuksessa toimimaan haluamallamme tavalla..
tuottamalla uskomatonta kipua, jotta eläin tekisi niin kuin
haluamme..
Yritämme siis kouluttaa ihmisiä
kärsimyksen kautta.. pelon kautta yhteiskunta kelpoisiksi..
mutta onko tämä yhteiskunta vielläkään
kelpoinen meille? Vaikka se onkin seurausta omista arvoistamme..
meidän varmaan pitäisi miettiä noita
uudestaan..
Tämän jälkeen joku tietysti sanoo
että puolustaisin murhaajaa, mutta oliko tuossa siitä
kyse.. ja osoittiko tämä ihminen sillä itselleen, että
on juuri ajattelultaan kuvaamani ihmisen kaltainen huutaen
rangaistusta "syylliselle", kuin heimon soturit huusivat
kostoa ennen toisen kylän jokaisen elävän olennon
surmaamista ikivanhassa koston kierteessä..
torstai, 26. heinäkuu 2007
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.