lukaisin tuossa läpi blogini ensimmäisen tekstin blogin sisällöstä ja sen nimestä..

suosittelen lukemaan tuon ennen kuin jatkat eteenpäin
http://mikael79.vuodatus.net/blog/385518

eli minulle tuli tuosta fiilis etten ole tuossa viellä sanonut kaikkea, ja jotain jäi puuttumaan.. nimittäin itsestä luopuminen.

Kuten tuossa aikaisemmin selitin, että ajattelemme olevamme kasa erilaisia piirteitä ja luomme näistä piirteistä itsemme tai niinsanotusti minäkuvamme, ja samastumalla tuohon minäkuvaan muutumme sen vangeiksi.. Jonka jälkeen voimme vakuuttaa itsellemme, että olemme hyviä/huonoja, tyhmiä/fiksuja antaen myös muille valtaa sanoa millaisia olemme...

Ja jos voimme huonosti huononminäkuvan takia menemme psykologille, joka kehoittaa kiinnittämään huomiota positiivisiin asioihin ja näin parantamaan kuvaa itsestämme kunnes se taas huononee, joko oman negatiivisen havainnoinnin seurauksena tai muiden sanomisten.. Voimme tietysti myös kehittää yltiöpositiivisen minäkuvan ja kadottaa todellisuudentajun... Todellisuudentaju on vaarassa myös äärimmäisen negatiivisen minäkuvan kohdalla, jolloin mieli voi kieltää negatiivisina pidettyjen asioiden olemassaolon ja jälleen kadottaa todellisuudentajun..

Huomannette oravanpyörän.. tai noidankehän..

Entäpä jos annatte tuon minäkuvan mennä ja lakkaatte määrittelemästä itseänne?
Oletteko surullisempia?
onnellisempia?
vai voisiko mielenne olla tyynempi ja rauhallisempi ilman sitä?

Ajattelkaapa sitä, kun toinen sanoo teistä jotain loukkaavaa, mutta sen sijaan että loukkaantuisitte sanotusta.. sanoma ei vaikutakaan minäkuvaanne, koska ymmärrätte sen että se kohdistuu hänen mielikuvaansa teistä, mutta loukkaa kuitenkin minäkuvaanne teidän itsenne sijasta.. Samalla myös tiedostatte paremmin muiden sanomisen motiivit, koska ette enää keskity siihen miten sanottu asia loukkasi teitä..

Jos haluat olla vapaa.. vapauta itsesi itsestäsi...